Yritin eilen puhua hallituksen puheenjohtajalle, mutta hän ei juuri kuunnellut minua. Mitäpä tällaiste keskenkasvuiset aikuisten asioista ymmärtäisivät! Kyllähän ihminen tietysti saa tehdä omalla pihallaan mitä haluaa, ja jos jokin puu häiritsee häntä, on se ilman muuta kaadettava. Eiväthän nuo puut edes näy meidän asuntomme ikkunasta, ellei niitä varta vasten katso. Pah! Koska puut ovat yhteisellä alueella, ovat ne yhtä lailla minun omaisuuttani kuin hänen – sikälimikäli puita edes voi sanoa kenenkään omaisuudeksi. Olen vähän samalla linjalla kuin intiaanit kuulemma: ihminen ei voi omistaa maata, sillä maa omistaa ihmisen.
Jos kerran järkipuhe ei auta, minun on turvauduttava järeämpiin aseisiin. Voi olla, että kun mesturit vihdoin tulevat, he eivät löydäkään yhtään kaadettavaksi merkittyä puuta! Voi, jos noin ikävästi pääsisikään käymään! Pitää herätä ensi yönä, sillä päivällä minut huomattaisiin ja minua estettäisiin varmasti.
Uskonnon yo:ssa eilen ajatukseni kulkivat pitkälti puissa. Onneksi jokerikysymyksenä oli nimenomaan ympäristökysymysten tarkastelu kolmen maailmanuskonnon näkökulmasta, joten saatoin käyttää ekopuuskaani hyväksi. Sikälikin hyvä, että mietin vain puita, ettei tarvitse enää ajatella koko ajan tiettyjä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti