Leiriromantiikkaa

Leirillä kuljin lähinnä katsellen erään perään. Tietysti vietin aikaa myös kavereitteni kanssa ja pidin hauskaa, mutta ajatukset olivat koko ajan Hänessä.

Uudet Helsingistä ostetut asusteeni herättivät kanssaihmisissä suurta ihastusta. Ystäväni kehuivat vaatteitani maasta taivaisiin, ja jopa Hän huikkasi ohimennessään: "Sä oot muuten oikeesti aika hot!" Huokasin ja itkin sisäisesti. Pian se oli tehtävä.

Seurasin häntä, ja kun olimme kahden tyhjässä käytävässä, hyökkäsin hänen kimppuunsa takaapäin. Hän pelästyi aluksi, mutta hymyili nähdessään minut. Juttelimme hetken, niitä näitä. Sydämeni pamppaili kovasti. Huokaisin. Katselimme toisiamme sanomatta sanaakaan. En kestänyt enää, nyt se oli tehtävä: kerroin hänelle, kuinka paljon rakastin häntä, kuinka kova kaipuu sydämessäni oli, kuinka ajattelin häntä päivin ja öin enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä. Hän katsoi minua hämmentyneenä. Ei hän voinut, hän oli jo toisen oma; hän oli nimittäin vähän aikaa sitten palannut yhteen erään kaverini kanssa, jonka luulin hänen jo kauan sitten unohtaneen. Itkimme molemmat ja halasimme pitkään. Lupasimme pysyä ystävinä, vaikka vaikeaa se varmasti tulee olemaan.