Leirillä tapahtuneesta edelleen hieman järkyttyneenä menin maanantaina äidinkielen esseekokeeseen. Saadessani tehtäväpaperin kuitenkin kaikki maalliset huolet kaikkonivat mielestäni, sillä niin ihastuksissani olin kaikista niistä valittavissa olevista neljästätoista ihanasta aineenaiheesta. Työn ja tuskan takana oli valita niistä vain yksi, mutta kirjoitin lopulta mielestäni varsin onnistuneen esseen sukupuoliroolien ylittämisestä ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta ylipäätänsä.
Kotona minua odotti kuitenkin pienoinen järkytys. Vuosi vuodelta taloyhtiömme alueelta on kaadettu puu toisensa jälkeen, ja olen sen hiljaisesti hyväksynyt. Nyt olemme päätyneet tilanteeseen, jossa yhteisellä alueella rivitalojen keskellä on enää kolme mäntyä aikaisempien viiden männyn, kahden koivun, kuusen ja tammen sijaan. Kuitenkin nyt on taloyhtiön hallitus suuressa viisaudessaan päättänyt kaataa nuokin kolme mäntyä, sillä ne muka varjostavat jonkun asukkaan olohuoneen näkymää! Eiväthän ne ole edes lähellä yhtäkään taloa, saati sitten ikkunoita! En tiedä, olenko enemmän vihainen vai surullinen; todennäköisesti viha vie voiton. Ja minä kun olin luullut pitäväni naapureistani!
Hiljaisen hyväksynnän aika on ohi. Minun pitää yrittää puhua hallituksen puheenjohtajalle – joka on kaadoista päävastuussa – järkeä, ja jos sekään ei onnistu, on ryhdyttävä radikaalimpiin toimenpiteisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti